Onnen tunteita

Ensimmäinen kuukausi opiskeluja opiskeltu.
Kiertopajojen lisäksi meillä on ollut tuotesuunnittelua jossa on tutustuttu piirtämisen perusasioihin, perspektiiviin, pakopisteisiin ja erilaisiin tekniikoihin.
Täytyy sanoa että olen nauttinut jokaisesta minuutistani koulun penkillä.

Kouluni on siis Jyväskylässä jonne matkustan linja-autolla joka lähtee Jämsästä 7.30 että kerkiän Kankaan kampukselle kävellen Jyväskylän keskustasta.
Niinä päivinä kun miehelläni on auto käytössä lähden kävelemään linja-auto asemalle puoli seitsemän aikoihin heti sen jälkeen kun olen käynyt antamassa vuohitytöillemme aamuheinät. Näinä päivinä kävelyä kertyy liki 10km päivään.

Kunto minkä olen menneen kesän golf- kentillä kävellyt on siis pysynyt eikä päässyt repsahtamaan.

Välillä olen iltaisin kotiin tullessa väsyttänyt, etenkin jos tulen vasta myöhemmällä bussilla silloin olen kotona vasta kuuden kieppeillä. Mutta se väsymys on sellaista onnellista väsymystä, ei uuvuttavaa ja rasittavaa mitä välillä koin tuntevani päivätyössäni.

Äitini oli muuten suurinpiirtein saman ikäinen kuin minä nyt, 53 vuotias, kun hän opiskeli oppisopimuksella nukketohtoriksi.

Rohkaisenkin siis kaikkia jotka miettivät että jotain muutosta tylsään, voimia vievään arkeen pitäisi saada aikaiseksi niin rohkeasti vaan!
Mieti ja puntaroi mikä sinulle tuottaa eniten onnen tunteita ja kurkoittele sitä kohden.



Jätä Vastaus


Kilpakorventie 130
42100 Jämsä
FINLAND
045 874 5765
minna.hartikainen@patalappu.fi
Jaa34
Twiittaa
Jaa